Sivut

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Simpukoita ja kenkuleita

Minussa on semmonen hauska juttu, että olen samaan aikaa ehkä maailman sotkuisin ihminen, mutta olen muissa asioissa tosi järjestelmällinen. Tykkään sisustaa, mutta pääsen toteuttamaan sisustushaavettani kunnolla vasta sitten, kun kultainen isosisko muuttaa pois huoneestaan. Joten nyt tyydyn pikku rimu-ramuihin. Keksin semmosen kuningasidean, että voisin maalata viime kesänä Ranskasta keräämiä simpukoitani sisustuksen värisesti. (Huoneeni värikartta perustuu vain ja ainoastaan moniväriseen päiväpeittooni, jonka äiti osti minulle vuosia sitten kertomatta minulle. Aluksi inhosin siä syvästi, mutta nyt tykkään sen värikkyydestä)Tässä neiti OranssiSimpukka maalattavana.
Simpukoiden supersalainen kerho kokoontuu.
Ne istahti söpösti hedelmä- ja sydänkynttilöiden viekkuun.

Sitten, kenkuleihini. Minulla ei niitä ole kovin monta paria, mutta olenhan vasta 13, joten eiköhän minulle anneta anteeksi.


Ylärivi vasemmalta: Violetit korkokengät. Ostettu viime kevään Ystävämyynneistä. Merkkinä toimii kai Högl. Käytössä noin viikoittain. -->Pinkit nahkaballerinat. Tekevät tietään roskakoria kohden, sillä ovat täysin kulahtaneet. Ostettu toissakesänä Etelä-Ranskasta. Merkkinä toimii joku(en ole koskaan kuullutkaan) Hirica. --> Mielenkiintoiset vaaleanpunaiset Timberlandin talvikengät, jotka ostin toissatalvena. En käytä kovinkaan usein. -->Alarivi vasemmalta: Iki-ihanat aitonahkaiset "mummonilkkurit" eli korolliset nauhakengät. Kiloittain tunnearvoa ja käyttöä melkein joka päivä. Ostettu kesällä Seattlen (Usa)Nordstrom:ista. Merkkinä joku Me too.--> Purjehduskenkulit. Ostettu Stockmannilta toissaviikolla käyttökengiksi, koska äiti ei tykännyt että joka päivä talsin korkokengissä. Nautin näistä suuresti ja ovat aina jalassa, kun jalassa eivät ole mummonilkkurit. Merkkinä Sebago.--> Viimeisimpänä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä Pertti Palmrothin nahkasaappaat. Ostettiin viimetalvena ja alkuvierastuksen unohtamalla rakkaat. En löytänyt muutamia kesäballerinojani ja lenkkareita en ottanut mukaan (sopivat mielestäni VAIN ja ainoastaa urheilukäyttöön). Tässä mummoni lähempää. Kun laitoin nämä ensimmäisen kerran kouluun oli asiasta puhetta. Tuhisin paheksujille ja nauroin jälkeenpäin: "Onks Maria kasvanu tai jotain?" "Ei vaan ne on noi sen kengät. Korolliset. Luulee olevansa jotain."

Pöhpöh mitä kansaa,

Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thank you very muchoo! :3