Sivut

lauantai 24. tammikuuta 2009

Ei enää koskaan

Moi
Tänään tapahtui paljon juttuja. Illalla sain päähäni hullun idean lukea koko Colour me!:n tuotanto läpi. Huono idea oli, sillä onnistuin ihan viattomasti plagioimaan Ian ilmeet (tulevassa videossani) ja uuvuttamaan itseni, sillä kahlasin muutamassa tunnissa vain kaksi eka kuukautta. Tässä päällepantavassa oikein huokuu minulle ominainen positiivisuus.
Anteeksi vielä, etten laittanut sitä nappikaulakorun ohjetta tänne, ei kirja vain muistanut tarttu käteen. Siitä huolimatta tässä paljon odotettu uusi pirteämmän värinen nappikaulakoru.





Kun olin Stockmannilla ostamassa noita nappeja, niin oli se sitten vaikeaa. Yhteen kaulakoruun tarvitaan noin 40 nappia, ja halusin joka värille kahden mallisia seitsemän. Kaappasin sitten sieltä nappihyllystä ne kuusi nappiputkiloa ja suunnistin kassalle. Hinnat putkiloissa näyttivät vielä melko viattomilta. Kassalle päästyäni kassaneidin tehtävä oli hänelle
Mission Impossible III. Piti laskea jokamallisia nappeja, jotka ovat kaikki erihintaisia seitsemän ja onnistua laskemaan kaikki yhteen. Aluksi, kun se taputteli hinnan näkyiin loksahti leukani auki. Siis, ei vaan voi olla totta, että 40 nappia maksaa 30 euroa?! Siis täh?! Ei kolmetoistavuotiaan budjetti veny noin. No, osoittautui, että kassaneiti oli näpytellyt hinnaksi seitsemän euroa liikaa, ja koska virheensä huomasi vasta kun väsyneen näköinen Visani oli jo vingutettu (miljoonanteen kertaan sinä päivänä), joten neitosen piti palauttaa kortille rahaa, eikä sekään onnistunut,vaan piti palauttaa ne käteisellä. Loppusumma oli vieläkin surrealistinen, mutta pohdin, että unohdan hinnan ja nautin nyt vaan tulevasta HINNAKKAASTA kaulakorusta. Ja niin kävi. En ole potenut vielä yhtään omantunnonpistaisua. Ennen kuin toistin tämän traagisen tarinan teille. Näpertäessäni syntyi myös keltainen kaulakoru, joka sopii kirkkaan keltaisen topin kanssa hienosti.
Sitten, illan toiseen skandaalitarinaan. Sain semmoisen huiman idean, että tupeeraisin hiukseni. (Sitä kun en koskaan harrasta) Tupeerattua on tullut vain joskus lyhyempihiuksisena ballerinana, kun ei nuttura totellut. Alku näytti lupaavalta. Olen halunnut polkkatukkaa jo melkein vuoden, mutta kun satun harrastamaan tätä nutturaa vaativa lajia, en ole kampaajalla käynyt niin dramaattisesti lyhentämässä pehkoani ja suututtamassa balettiopettajaani.
Oivoivoivoi. Joku kaunis päivä.
Vähitellen aloin innostua ja kontrollin legenda hämärtyä.
Loppua kohden järki ja näkökenttä alkoi sumentua.
Koska hiusten kutittelu ärsytti silmiäni, siivosin pannalla.
Kokeilin ylöslaittamista.Kokeilin Amy Winehousea.
Ja hänen kohtalokasta katsettaan.
Juttu alkoi jo riistäytyä käsistä. "Hei tännehän voi varastoida tavaroita!"
Kunnes realiteetti kutsui. Runsas 20 minuuttia siihen kuitenkin kului ja ehdin kokea tuskan kyyneleitä ja hikeä. Tästä nimi, en enää koskaan tupeeraa hiuksia huviksi. Yritän pitää sanani muistamalla näitä hirveitä minutteja.
Kaamea lopputulos kaiken lisäksi oli sähköinen ja suora puf- kampaus, joka tuntui (siis ihan oikeasti) varmaan puolinyrkkiä ohuemmalta, kuin ennen skandaalia. Tässä vaiheessa ei ihan oikeasti enää naurattanut.
Lopuksi Niinin pyytämä video:
Tällä kertaa: "Näin teen nappikaulakorun"
Ja hei tiedän, että ilmeeni ovat ihan samat, kui Ia:lla siinä videossa, missä hän se laittaa hiuksia, mutta lukemisen jälkeen vaikutteet muhivat alitajunnassani ja huomasin kaamean virheen vasta, kun kaulakoru oli jo valmis. Siitä anteeksi. ja myös siitä, etten osannut kääntää videota, kun se katseluohjelma ei antanut kääntövaihtoehtoa.
Mariiiiiiia
(Näin jälkeenpäin)
-video hävisi mystisesti ja menen nyt vihdoin nukkumaan. (klo 1.10 am)

3 kommenttia:

  1. Siis mitä, maksoitko sä tosta korusta 23e? :OOOOO

    VastaaPoista
  2. joo. älä muistuta. :(
    mutt hei seon tosi hieno! j tosi kitch!

    VastaaPoista
  3. ei kukaan maksa napeista 23€...

    VastaaPoista

Thank you very muchoo! :3