Sivut

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Coco Chanel & Igor Stravinsky

Coucou!
Pakenen isoa pahaa fysiikankirjaa ja kerron perjantai-iltaisesta elokuvasta.
/
I'm escaping my big bad physics book and chit chatting to you reader about my friday film. (ff, should be a series, eh?)

Tämän vuoden Cannesin filmifestivaalit päättänyt elokuva oli (ylläriylläri) tanskalaissyntyisen ohjaajan Jan Kounenin Coco & Igor. Teos oli adaptoitu Chris Greenhalghin samannimisestä kirjasta. Tarina oli tosin puoliksi totta ja puoliksi koristeltu. (Aivan kuin kirjakin)
Elokuvan arvostelut tuottivat monille pettymyksen. Mielestäni elokuva oli hyvin rohkea ja kaunis.
Koko teos rakentuu Cocon ja Igorin välille syntyneen suhteen ympärille. Stravinskyn musiikki, Chanelin upea art deco- kartano ja jumalainen puvustus olivat elokuvan rakenteeseen kietoutuneita.
Intohimo ja kaunis filmaattinen kuvailu tekivät elokuvasta hyvän ja voimakkaan.
Anna Mouglalis huokui näytellessään juuri oikeita eleitä: voimakkuutta, itsenäisyyttä ja ylitsepursuavaa feminiinisyyttä. Aluksi jännäsin millä kielellä leffa olisi. Sulavasti kunkin kohtauksen kohdalla puhuttiin joko venäjää, englantia tai ranskaa. Anna Mouglalis oli erittäin hyvin (ranskan) korostuksensa opetellut, mutta muutamassa kohtaa kuului takertelua. Mikkelsenin (Igor) ranskankorostus oli juuri sopivan venäläinen, mutta hänen vaimonsa puhui ehkä turhankin hyvin ranskaa.
Kokonaisuudessaan upea ja kaunis elokuva!
/
The closing film in this years Cannes film festival was (surprise surprise) Dutch-born director Jan Kounen's  Coco & Igor.
The film was adapted from Chris Greenhalgh's book.
The story is partly true and partly embellished, as is the book.
The reviews were some-what disapointing.
I thought the film was very courageous and beautiful.
The entire oeuvre builds around the relationship of Coco & Igor.
Stravinsky's music, Chanel's magnificent Art Deco mansion and the divine wardrobe intertwine wonderfully with the story.
Passion and filmic portrayal made this picture intense and powerful.
Anna Mouglalis radiated exactly the right gestures: power, independence and stunning feminity.
Initially I was excited to see what language the movie would be in. In the appropriate scenes one spoke either french, russian or english. It was smooth and felt natural.
Anna Mouglalis spoke french very well but a couple times you could hear her r's and other letters get a little non-frenchy. Mikkelsen's (Igor) accent was so russian and perfect. His wife spoke french a bit too well. Overall it was a beautiful and wonderful film!




















Love SBC!
Mariia

2 kommenttia:

  1. Pitäisi varmaan itsekkin käydä katsomassa kyseinen elokuva.. Ei vaan oikeen tunnu olevan aikaa. ;)

    Hyvä arvostelu ja kivat kuvat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos JOhanna :)!
    Leffa pyörii varmaan viel hyvän aikaa, mutta mee ihmeessä katsomaan!

    VastaaPoista

Thank you very muchoo! :3